Helsingissä huomaan oikein hyvin, että olen pohjalainen. Voin sanoa kuten romanit: eroan valtaväestöstä, Hanna Kantokorpi kommentoi kysymystä pohjalaisuudesta. Ennen kaikkea hän on kuitenkin kuvataiteilija, jota myyttinen maailma kiinnostaa...Hanna Kantokorven piirroksissa on renessanssimaista runsautta ja hänen kädenjälkensä on upea.
(Aino Mäki-Mantila, Ilkka 2007)

 

Kantokorven koloristisissa öljypastelleissa on vahva side idän kirkon ikonitaiteeseen mutta myös Vincent van Goghin rajuihin tunnetilaa maisemiin yhdistäviin maalauksiin. Yhteyttä on myös Kaukoidän mestarimaalareiden jylhiin vuoristokuviin, barokkimaalareiden pyörteikkääseen runsauteen ja äkillisiin rajauksiin, mikä näkyy erityisesti tussi- ja mustemaalauksissa...
(Päivi Vuolijärvi, Pohjalainen 2007)

 

Hanna Kantokorven näyttely liittyy hänen tekeillä olevaansa väitöskirjaansa, jossa käsitellään renessanssin ja barokin maalaustaiteen pyhimysaiheita...Kantokorven tapa kuvata pyhimyksiä on jonkinlainen yhteenveto tavasta kuvata pyhimyksiä: usein mietiskelevät erakot kuvataan karun ympäristön keskellä liekehtivän taivaan alla.
(Anne Rouhiainen, Helsingin Sanomat 2002)

 

Taiteen tohtoriopiskelija Hanna Kantokorpi on tutkinut pyhimyksiä ja maalannut niistä suuria pastelliteoksia. Hän jakaa pyhimykset mm. erakoihin, organisaattoreihin ja ristiritareihin. Kantokorven teoksissa on satumaailman tunnelmaa.
(Kaisa Viitanen, Me Naiset 2002)

...Pyhimykset ovat Hanna Kantokorven vauhdikkaissa töissä täynnä lihaa ja verta, ei ikonimaisia barokin tai renessanssin ihannoituja sankareita ja marttyyreja. Vauhdikas liidun viiva antaa välimerellisille ja afrikkalaisille maisemille eloa. Taivas ja välillä hurjat pilvimuodostelmat vievät suuren osan kuvasta. Maisemassa on myös joitain ajalle tyypillisiä rakennuksia, kallioita, vettä, ehkä joku raunio.
(Pirkko Paermaa, Ilkka 2002)

 

Hurmaavia näkyjä kautta vuosisatojen. Hanna Kantokorven Pyhimyslegendoja-näyttely on osa Taideteollisen korkeakoulun tohtorin tutkintoa. Kantokorpi samastuu pyhimysten kohtaloihin ja tulkitsee kokemustaan taiteilijoiden jatkumossa. Kookkaissa teoksissa on usein pieni ihminen, pyhimys massiivisessa maisemassa, joka on samalla tunnetila.
(Helsingin Alueuutiset 2002)

 

... pääkaupungissa vaikuttava Hanna Kantokorpi räväyttää komeilla pastellityöillään. Menneiden aikojen kuvaajana tunnettu Kantokorpi esittelee nyt kolme teosta  sarjasta Pyhimyslegendoja. Erämaan Pyhä Antonius, Benedictus Nursialainen ja Maria Egyptiläinen taivasmatkalla on piirretty vapautuneesti ja valoisasti. Kantokorpi on niin taitava  piirtäjä, että teosten hahmojen odottaisi kohta puolin lähtevän liikkeelle ansaitsemaan pyhimyksen titteliään.
(Hannu Ranta, Ilkka 1999)

 

... Kantokorpi on täyttänyt gallerian rohkeilla suomaisemilla, joissa vesimassat virtaavat ja tuulet tuivertavat. Tarinoille antavat pontta temmeltävät ihmisfiguurit, joiden liukkaat ja rasvaisesta liidusta vauhdikkaat ääriviivat sulautuvat voimalla pyörryttäviin maisemiin. Väreissä on kursailematonta hehkua. Erityisen mielenkiintoisia ovat mustavalkoiset tussimustepiirrokset. Niiden joissakin faunivisioissa viiva väreilee todella mehevänä ja tuo mieleen oikeat katoliset dantelaiset visiot vanhojen kirjojen kuvituksista...
(Anne Rouhiainen, Helsingin Sanomat 1997)

Hanna Kantokorpi, som blev Pelins sista konstnär  pa det här galleriet, fyller sina oljepasteller med en saftifg dos erotik och sug pa livet. Här finns en enorm libido som söker sig adekvata uttryck och bildallegorier, som ofta handlar om nakna människor i naturens mitt. Kanske mitt i paradiset, strax före syndafallet. Kantokorpi gör ett vederhäftig intryck, hon har styrka och talang. Men hennes starka flöde kan föra ut henne I de mest farliga virvlar. (Dan Sundell, Hufvudstadsbladet 1997)

 

... Hanna Kantokorpi liikkuu elämän perusteemoissa. Pastellityöt ja tussipiirrokset ovat kuin luomiskertomuksia... Erityisesti pidin Kantokorven  tussitöistä, joissa hänen pyörteinen ja superenerginen kynänkäyttönsä pääsevät oikeuksiinsa. Alkuvoimat ovat irti...
(Leena Jaakkola, Demari 1997)