Karthagolainen äiti
Carthagean Mother
2002,
Oil pastel,
72 x 104 cm
PERPETUA JA FELICITAS
(Felicitas)Tässä karmeassa vankityrmässä
olen samanarvoinen emäntäni Vivia Perpetuan kanssa.
Olemme yhtä kuolemassa.
(Perpetua)Veivät lapseni pois,
jota sain vain vähän aikaa pitää luonani.
Perpetua halasi itkien orjatartaan, joka lohdutti häntä.
Tuon poloisen emännän rinnat valuivat maitoa
ja Felicitas kuivasi niitä hiuksillaan.
(Perpetua)Lahjuksilla saimme
paremman valoisamman sellin
ja lapsenikin tuotiin takaisin.
Yritin parhaani mukaan
auttaa orjatartani
hänen synnytystuskissaan.
Se oli vaikeaa,
koska olin itsekin
ihan puhkiväsynyt
oman raskauteni jäljiltä.
Onneksi hän ei huutanut koko aikaa.
Siispä rukoilen ja haluan vastauksen,
Odottaako minua ja parasta ystävätärtäni
todella kuolema.
Ja sain vastaukseni. Unessa vai näyssä,
en tiedä
olin niin väsynyt.
Kultaiset korkeat tikapuut kohosivat kohti taivasta.
Kapusin, kiipesin.
Voi, miten kapeat ne olivat.
Yksi kerrallaan.
Tikapuita ympäröivät rautaiset aseet;
miekat, keihäänkärjet, viikatteet ja tikarit.
Niitä sain varoa.
Maassa niiden juurella oli suuri lohikäärme,
joka esteli ylösnousijoita, vaan minua se kavahti.
Sieltä pääsin vähitellen Taivaan puutarhaan.
Näin hopeahiuksisen Herran paimenen puvussa
lampaittensa kanssa. Hän tervehti minua.
En voinut lohduttaa maallista isääni.
Hän jäi hoivaamaan pientä tyttövauvaani
kun minä lähdin orjattareni, ystävättäreni kanssa vastaanottamaan kohtaloani.
Uutta keisaria juhlittiin.
Septimius Severus nousi valtaistuimelle.
Felicitas ja minut tuomittiin.
Verkkoon käärittyinä meidät heitettäisiin
raivohullun härän eteen.
(Felicitas)Ovat riistäneet vaatteeni!
Minä en voi pukeutua
Ceres-jumalattaren pukuun.
Alastonna areenalle! Jo sääli yleisökin.
Sain sentään vaatteet, vaikka kurja orjatar olenkin!
Tuossa emäntä vielä kohentaa hiuksiaan
vaikka on jo naama veressä.
Eivät tuosta nauttineet katsojatkaan.
Halusivat parempaa huvitusta
kuin toisiaan suojelevat naiset.
Syleilkäämme viimeisen kerran!
Miekka viimeisteli härän työt.
Vanha ukko jäi katsomaan
veren tahraamaa maata
pitäen tyttärentytärtä sylissään.
Perpetua kuoli yhdessä orjattarensa Felicitaan kanssa Septimius Severuksen vainoissa 203 jKr. Nämä kaksi nuorta karthagolaista äitiä, toinen vapaana ja toinen vankeudessa synnyttänyt, kärsivät marttyyrikuoleman yhdessä Perpetuan Saturninus-veljen ja orjattaren aviomiehen Revocatuksen kanssa. Tapauksesta on säilynyt Perpetuan päiväkirja ja aikalaisten muistiinpanoja. Orjattaren lapsen adoptoivat hänen ystävänsä teloituksen jälkeen. Perpetua sai useita näkyjä, joissa kukisti paholaisen. Hän kävi kuolemaansa ekstaasin tilassa. Miehet joutuivat leopardien, villisikojen ja karhujen raatelemiksi. Naiset puolestaan saivat kimppuunsa härän, tämän vuoksi Perpetuan tunnus taiteessa on lehmä. Heidän muistopäiväänsä vietetään 7. maaliskuuta.