Pyhä Cecilia
Saint Cecilia
2002
Oil pastel
98 x 70 cm
CECILIA
Oikeuden jäsen Turcus Almachiuksen edessä
en suostunut uhraamaan.
Mikseivät mieheni Valerianus
ja veljensä Tiburtius olisi saaneet
kunnialla haudata marttyyrien luita?
Marsin kenttä. En minä nyt veistokselle uhraa!
Menin sitten kotiin ja otin kylvyn.
Tuoksutin siihen bergamottiöljyä
ja laventelia ja muitakin kelpo yrttejä.
Pesusieneni, minne se putosi! Mikä kuumuus!
Mikä horna! Tuo voimistuva ruusun ja liljojen tuoksu!
En minä vain kuollut tähän höyrypätsiin,
vaikka tarkoitus kai olikin...
Laittoivat seitsenkertaisen määrän hiiliä pesään.
Nousin kylvystä ja sitten tuli tikarista.
Kolmesti sotamies minua löi.
Minä vain lauloin ja lauloin
ja taivaalliset urut soivat
kolmen päivän ajan.
Näin minä neitsytmarttyyri tulin Taivaan riemuihin,
puhtaana maallisista aviollisista velvollisuuksista,
joihin mieheni Valerianus ei minua painostanut
millään tavoin.
Toden totta: täällä soivat
sellot, pasuunat, luutut, kaksipäiset huilut,
urut ja ties mitkä muut soittimet,
joita en maallisen vaellukseni aikana
milloinkaan kuullut.
Cecilia eli Roomassa 200-luvulla. Tämä ylhäissyntyinen neitsyt mestattiin uskonsa vuoksi yhdessä tulevan puolisonsa Valerianuksen ja tämän veljen Tiburtiuksen kanssa, koska he olivat yhdessä huolehtineet kristittyjen marttyyrien hautaamisesta. Tarinan mukaan Cecilia käännytti ennen kuolemaansa nelisensataa kuulijaa todistuksellaan. Siitä, miksi hänestä tuli muusikkojen taivaallinen suojelija, on olemassa kertomus: Cecilia oli vasten tahtoaan kihlattu Valerianus-nimiselle pakanalle. Hän lauloi sydämessään Herralle, kun hänen häitään soitettiin. Hän kieltäytyi avioliiton täyttymisestä ja sen sijaan käännytti miehensä kristityksi. Palattuaan kasteelta paavi Urbanuksen luota mies löysi Cecilian seisomassa enkelivanhuksen vierellä, joka kruunasi heidät molemmat punaisin ruusuin ja valkein liljoin. Paratiisin kukkien tuoksu sai valtaansa Valerianuksen veljen, joka myös antoi kastaa itsensä. Cecilia ei välttämättä ollut musiikin kanssa tekemisissä, mutta tarina 1300-luvulta kertoo, että ennen kuin Cecilia vietiin kuolemaan, hän pyysi vielä viimeisen kerran saada soittaa uruillaan ylistystä Jumalalle ja sen tehtyään löi kauniin soittimensa säpäleiksi, ettei sitä voitaisi käyttää jumalattomiin tarkoituksiin. Neito tuomittiin kuolemaan tukahduttamalla hänet omaan kylpyhuoneeseensa kuumalla höyryllä. Koska se ei onnistunut, sotilas mestasi hänet kolmella iskulla, joihin hän kuoli kolmen päivän aikana. Hänen hautansa on Callixtuksen katakombissa. Cecilia kuuluu neljän neitsytmarttyyrin joukkoon ja muistopäivä on 22. marraskuuta. Cecilian attribuutit taiteessa ovat urut, sello, luuttu, lyyra, (altto)viulu, ruusu, lilja, miekka ja haavat kaulassa sekä pata, josta nousee kuumia höyryjä.