Credo
1997
Oil pastel
108 x 74 cm
CREDO
Matkallani Milanoon.
Löivät päähäni syvän haavan.
Raahauduin kumpuileville niityille,
pois noiden väkivaltaisten riehujien luota.
Näin vihreääkin vihreämmän ruohon
ja sinisensinisen vuoriston
Vuorijonot hiipuivat etäisyyteen,
ne muuttuivat savunharmaiksi.
Luin ääneen Credoa. Kunnes ääneni petti.
Siinä Jumalaisella kuparinhohtoisella hiekalla
kosketin otsani haavaa ja
sipaisin verisellä sormellani
maahan tuon kauniin sanan
viimeisen kerran.
Sinistäkin sinisemmät vuorijonot.
Vihreänvihreä maa.
Kuparinruskea iho ja kuparisempi sora.
Pietari Marttyyri eli vuosina 1205-1252. Hän syntyi Veronassa ns. kerettiläiseen perheeseen. Vanhojen kertomusten mukaan sukulaissetä kyseli juuri koulunsa aloittaneelta seitsenvuotiaalta Pietarilta, mitä hän oikein oli oppinut koulussa, ja Pietari vastasi tähän resitoimalla uskontunnustusta ja julistaen luomistyön hyvyyttä huolimatta sedän vastaväitteistä. Hän jatkoi opintojaan Bolognan yliopistossa, jossa hän oli Dominicuksen, dominikaanien saarnaajaveljeskunnan perustajan, oppilaana. Hänen ensimmäinen apostolinen työnsä koski reliefin sijoittamista Milanoon ja Venetsiaan. Pietari perusti useita dominikaanisia veljeskuntia ympäri pohjoista Italiaa. Hän taisteli ahkerasti harhaoppien leviämistä vastaan Roomassa ja Firenzessä, toimi priorina Comossa, johti nunnia Milanossa, toimi priorina Astissa ja Piacenzassa ja palasi jälleen Milanoon, missä teki elämäntyönsä. Paavi Innocentius IV antoi Pietarin tehtäväksi kukistaa kerettiläisyyden Cremonasta ja nimitti hänet Milanoon inkvisiittoriksi. Pietari vastusti kerettiläisyyttä, mutta myös sen vastustamisen julmaa inkvisiitiokäytäntöä. Palmusunnuntaina 1252 hän lykkäsi oikeustoimia, jotka koskivat kerettiläisiksi epäiltyjä: he saivat joko nöyrtyä kirkossa tai mennä oikeuteen. Tuolloin Pietari ennusti oman kuolemansa; hän tiesi sen tulevan tapahtumaan kerettiläisten palkkaaman salamurhaajan avulla. Hän arveli myös, että tulisi taistelemaan kuolemassa enemmän kuin konsaan eläessään. Häntä ja Pavian inkiviisiittoria vastaan olivat lahkolaiset todellakin perustaneet salaliiton. Carinoksi kutsuttu palkkamurhaaja väijyi Pietaria Barlassinan metsikössä hänen matkallaan Milanoon. Ensin marttyyria haavoitettiin päähän ja lopuksi surmattiin lyömällä tikari sydämeen. Hänen elämänsä päättyi kuten oli alkanutkin: resitoimalla uskontunnustusta. Hänen attribuuttejaan ovat haava päässä, tikari rinnassa, sormi huulilla vaitiolon merkkinä ja sana Credo. Pietarin kanonisointi pyhimykseksi oli nopeaa, alle vuosi hänen kuolemansa jälkeen. Hänen jäännöksensä lepäävät Pyhän Eustorgiuksen kirkon marmorisessa sarkofagissa. Hän on kutojien ja oluenpanijoiden suojeluspyhimys, hän suojelee myrskyltä ja salamoilta. Muistopäivä on 29. huhtikuuta.