Pyhä Rosa
Saint Rosa
2002
Oil pastel
102 x 72 cm
RUUSUNNUPPU
Äiti, katso krusifiksia
Verikyyneleet tahraavat vaatteitasi.
Vielä julmempina pyövelit
sappisella syljellään likasivat
minun Vapahtajani kasvot.
Olen todella kaunis,
etenkin kasvojeni oikea puolisko.
Nenäni piirtyy suorana: ei liian pieni eikä iso.
Kasvoni ovat hieman neliskulmaisella tavalla sydämenmuotoiset.
Silmäni ovat suuret ja ulkoreunaltaan vinot.
Suuni on siro ja kauniisti kaartuva,
amorinkaari on terävä kuin kynällä piirretty.
Ihoni on ohut ja läpikuultava, otsalla pilkottaa
sinisiä verisuonia, jotka erottuvat haaleasti.
Räiskis! Kuvastin rätsähti rikki puutarhakiveykselle.
Minä olen jumalaton, maallinen mitättömyys!
Peilinsirpaleet välkkyivät auringonvalossa,
koristeellinen takorautainen kehikko
oli vääntynyt vinoon.
Mikä särkynyt katse peilissä!
Isä on menettänyt omaisuutensa,
jonka sijoitti kaivostoimintaan.
Minun on lohdutettava häntä.
Menen tuonne puutarhaan
ja otan koruompeleeni mukaan.
Jos olen oikein ahkera ja työskentelen
iltaan asti
joka päivä
pitkän aikaa,
voin saada jotain myytäväksi.
Au! Veripisara valahti kankaalle.
Rosa oli kirjonut kiharasulkaisia riikinkukkoja
ja erilaisia kukkia, samanlaisia kasvoi
hänen huolellisesti hoidetussa puutarhassaan.
Nyt oli tauon paikka.
Hän nousi ja oikoili käsiään ilmaan.
Selkä kippuralla.
Voimistelutuokion jälkeen Rosa käveli
puutarhan pienelle ankkalammelle.
Kaak! Kaak! Tviit tviit. Kvaak.
Hän kumartui tarkastelemaan kasvojaan.
Ne aaltoilivat kevyesti hopeaisina.
Hän potki kuvajaisen rikki jalallaan.
Rosa ryntäsi kotiin maustehyllyn luo
ja alkoi hieroa kasvojaan punapippurilla.
Hän repi ja raastoi ihohuokoset hajalle.
Jo sai itseihailu riittää.
Puolisoksi en mene kellekään!
Tästedes Rosa keskittyi kasvattamaan
puutarhansa kukkia myytäväksi
ja kehitti koruompelutaitojaan
taiteen asteelle.
Asetuin asumaan puutarhamajaan,
mitä minä talossa.
Asetin otsalleni piikkivanteen,
jonka olin punonut ruusunoksista.
Vainotkoon vain ystävät, se on niin joutavaa,
sangen samantekevää. Ei mitään väliä!
Minä keskityn nyt sairaisiin ihmisiin,
orjiin ja intiaaneihin.
Minä, valloittajien sukua.
Minä, ihmisten oikeuksien polkejien perijätär.
Minä, espanjalainen muukalainen.
Minä, riistäjien jälkeläinen.
Minulla on vain velkaa, koko sydämeni velkaa
alkuperäisille maan asukkaille.
Me olemme varastaneet heidän maansa ja mantunsa.
Koko sydänvereni olen velkaa ihmiskunnalle.
Liman Rosa, kastenimeltään Isabella oli syntyperältään espanjalainen ja eli vuosina 1586-1617 Perussa. Häntä kutsutaan "pyhyyden ensi kukinnoksi Etelä-Amerikassa". Hän liittyi vuonna 1609 dominikaanien maallikkojärjestöön eli kolmanteen sääntökuntaan, johon ei liity luostarilupausta. Hän kieltäytyi avioliitosta ja varmuuden vuoksi peitti kauneutensa hieromalla kasvojaan pippurilla ja käsiään kalkilla, jotta ne kovettuisivat. Hän asui vanhempiensa talon puutarhamajassa. Hän hoiti puutarhaa ja sairaita sekä käännytti orjia ja intiaaneja uskoon. Rosan mystiset kokemukset johtivat myös kirkollisiin tutkimuksiin. Hän kuoli 31-vuotiaana sairastettuaan pitkään. Häntä pidetään puutarhureiden, Perun, Keski- ja Etelä-Amerikan, Filippiinien ja Intian suojeluspyhimyksenä. Attribuutit taiteessa ovat ruusut sekä Jeesus-lapsi. Hänet julistettiin pyhäksi v. 1671, ensimmäisenä Amerikan mantereelta. Hänen muistopäiväänsä vietetään 23. elokuuta.