Erämaan Antonius
Anthony of the Wilderness
1999
Oil pastel
104 x 74 cm
MUNKKILAITOKSEN ISÄ
Viiniköynnös. Palmu. Lähde.
Pyhä työ, rauha, puhtaus.
Egyptiläinen Antonius myi kaiken omaisuutensa
ja jakoi rahat köyhille.
Hän asui vähän aikaa
kotikaupunkinsa ulkopuolella
hautakammioissa,
mutta siirtyi sieltä
linnanraunioihin
kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
Kaksi kertaa vuodessa
hänen ystävänsä
laskivat hänelle nuoran varassa
katon läpi leipää.
Muurien sisäpuolella oli kaivo,
josta Antonius ammensi juomavetensä.
Siellä hän lauloi psalmeja.
Kas tuossa on kirjokangas ompeleineen,
sininen taivas ja vihreä maa!
Matkamatossa kultaiset kirjaimet:
aurinko, kuu ja tähdet;
kukat, puut, linnut ja kalat.
Voi näitä viettelyksiä! Yksinäisyydessä
nämä ovat pahempia kuin kaupungissa.
Koko maailma on täynnä toisiinsa takertuneita ansoja.
Oi, kuka voi näitä välttää?
Ääni vastasi hänelle: Nöyryys.
Ihmeellinen valo ympäröi hänet.
Kiusaajat menivät menojaan.
Antonius ihmetteli: Missä olit, Jeesus?
Mikset ollut täällä taistelun aikana
parantamassa haavojani?
Herra vastasi: Minä olin täällä,
mutta tahdoin nähdä taistelusi.
Antonius palasi ihmisten ilmoille rohkaisemaan
Aleksandrian vainottuja kristittyjä.
Kirjeitäkin olisi lähetettävä.
Konstantinus poikineen tarvitsee neuvoja,
joita täytyy nyt ruveta heille laatimaan.
Tuo laiha luuranko,
eläimennahkoihin pukeutunut likaparta
herätti kiinnostusta.
Parta polvissa liuhuen
hän yllättävän arvokkaalla käytöksellään
lumosi roomalaiset sotilaatkin.
Moni seurasi häntä erämaan askeesiin.
Toisenkin kerran hän jätti erämaalinnansa
piispa Athanasioksen pyynnöstä.
Areiolainen oppiriita vaati ratkaisijaa.
Kyllä siitä taisteltiinkiin. Oli kai tärkeää sopia
virallisesti siitä, oliko Jeesus luotu vai ollut aina.
Antonius eli Egyptissä vuosina 251-356. Kaksikymmentävuotiaana hän sai erakon kutsumuksen ja päätti kirjaimellisesti luopua kaikesta, koska samastui Jeesuksen vertauksen rikkaaseen nuorukaiseen. Erämaassa hän kamppaili kiusauksia, erityisesti ylpeyttä vastaan. Hän ei ylpeillyt erakkoelämän saavutuksillaan, vaan kunnioitti myös käytännön ihmisiä, erään legendan mukaan suutareita, jotka asiallisesti päivästä toiseen huolehtivat rauhallisesti arkivelvollisuuksistaan. Tällaisista hän näki näkyjä, kuten myös saatanasta vuohipukin muodossa tai itseään ympäröivästä eläinjoukosta. Hänen attribuuttejaan ovat eläinjoukko, vuohipukki, luottavainen sika. Antonius onkin sian suojeluspyhimys. Taiteessa häntä ei koskaan kuvata sianpäätä polkemassa, hänen tapauksessaan sika ei symboloi pahaa. Kuitenkin voidaan katsoa sika-attribuutin merkitsevän Antoniuksen voimaa karkoittaa riivajia. Sen sijaan Antoniusta on kuvattu polkemassa kolmea paholaisen päätä, mikä kuvaa hänen erämaassa saamaansa voittoa kiusauksista. Hänen uskotaan myös suojelevan syfilistä vastaan, mitä taas puolestaan edustaa kukko, joka nokallaan tökkii Antoniusta. Häntä pidetään herkkukauppiaiden, makkarantekijöiden, viinatehtailijoiden sekä väkijuomien myyjien suojeluspyhimyksenä. Vaikka Antonius vietti kaksikymmentä vuotta erakkona, hänellä oli laaja vaikutuspiiri. Hän oli kirjeenvaihdossa Konstantinus Suuren ja hänen poikiensa kanssa ja auttoi Aleksandrian piispa Athanasiosta kiistassa areoilaisuutta vastaan (jonka käsityksiin ei kuulunut usko Jeesukseen jumaluutena). Athanasios kirjoitti myöhemmin Antoniuksen elämäkerran. Antonius kuoli korkeassa sadanviiden vuoden iässä. Hänen muistopäiväänsä vietetään 17. tammikuuta.