Hanna Kantokorpi

Maria Egyptiläinen taivasmatkalla
Mary the Egyptian on Her Way to Heaven,

1999
Oil pastel
104 x 72 cm

ERÄMAAN MARIA

 

Alexandrian kaunein nainen katseli
kyllästyneenä ympärilleen kapakassa.

 

Viereisessä pöydässä istui kauppiasjoukkio,
joka nauraa rätkätti
aina hänen suuntaansa.

 

Kallisarvoiset korvarenkaat heilahtivat kilisten
kun tympiintynyt portto
suoristautui
ja kulautti viiniannoksensa.

 

Hän kokosi ryhtinsä,
vain vähän juopuneena.

 

Lähti niiltä sijoiltaan.

 

Otti mukaansa kolme leipää.

 

Neljäkymmentäseitsemän vuotta
Maria vaelsi erämaassa ja keskusteli Jumalan kanssa.
Hänen ennen niin upea kirjailtu viittansa
hajosi riekaleiksi.
Hänen pitkä korpinmusta tukkansa
harmaantui ja hapertui.

 

Egyptin kuuman auringon alla.
Monta sataa vuotta sitten.

 

Viisitoista sataa vuotta sitten.
Kuusi enkeliä etsi erämaan kivikukkaa
Egyptin kuuman auringon alla.
Löydettyään jalokivensä


kuusi enkeliä kantoi
erämaan Marian Paratiisiin.

 

 

Maria Egyptiläisen, alexandrialaisen ilotytön, kerrotaan kuolleen vuonna 431. Hänen elämästään todistaa vain yksinäinen pyhimyshauta, joka oli ehkä hänen nimellään. Muistopäivä on vaihdellut huhtikuun alkupäivinä, mutta vakiintui  Idän kirkossa vietettäväksi 2. huhtikuuta.  Käännyttyään kristinuskoon Maria eli parannusharjoituksissa korvessa 47 vuotta. Hänen vaatteensa hajosivat riekaleiksi ja putoilivat pois. Hänet kuvataan taiteessa usein alastomana, vain pitkien hiuksien verhoamana ja auringonpolttamana. Hänellä on kolme leipää kädessä ja kuusi enkeliä kantaa häntä taivaaseen. Maria Egyptiläinen tuntuu arkkityyppiseltä kangastukselta. Legenda alkaa siitä, kun munkki Zosimaksella oli tapana viettää osa paastonajasta erämaassa. Siellä ollessaan hän uskoi aluksi saaneensa hallusinaation: vain lakananvalkoisiin hiuksiinsa pukeutunut naishahmo siintää Jordanvirran toisella puolella. Lopulta munkki alkoi uskoa näkyynsä ja yritti puhutella naista. Nainen suostui keskustelemaan vasta, kun munkki antoi hänelle viittansa alastomuuden peitoksi. Maria levitoi ilmassa. Munkki epäili jo paholaisen läsnäoloa tapahtumissa, mutta rauhoittui, kun ilmassa lentävä nainen toisteli hänen nimeään, jonka tiesi ihmeellisesti entuudestaan. Erämaan nainen kertoi munkki Zosimakselle menneisyydestään. Hän oli karannut kotoaan 12-vuotiaana ja aloittanut Alexandriassa syntisen elämänsä, jota jatkoi seitsemäntoista vuoden ajan. Koettuaan elämää riittävästi hän liittyi pyhiinvaeltajien seuraan ja lähti laivalla Jerusalemiin. Maksun hän suoritti palveluksillaan. Hän halusi kovasti mennä basilikaan muiden mukana, mutta aina kun hän oli ylittämäisillään kynnyksen, sisäinen voima esti häntä. Lopulta hän näki näyn, jossa Jumalanäiti armahti häntä. Hän kosketti ristinpuuta ja lupasi aloittaa katumusharjoituksensa. Käytyään Johannes Kastajan pyhäkössä ehtoollisella hän lähti erämaahan, jossa vietti loppuelämänsä. Kerrottuaan tarinansa munkki Zosimakselle Maria pyysi tätä toimittamaan itselleen ehtoollisen seuraavan vuoden kiirastorstaina. Näin tapahtui, minkä jälkeen nainen marssi erämaahan. Kun munkki Zosimas palasi taas jälleen seuraavana vuonna, hän näki Marian kuolleena maassa. Nainen oli kirjoittanut hiekkaan pyyntönsä tulla siunattuna haudatuksi. Zosimas ymmärsi Marian kuolleen heti ehtoollisen nauttimisen jälkeen edellisenä vuonna. Munkki alkoi kaivaa hautaa vain puunpalanen apunaan. Silloin saapui ystävällinen leijona, joka kaivoi kuopan ja saattoi vainajan maan poveen.