Antonius Padovalainen saarnaa kaloille
Anthony of Padua Preaches to Fishes
1996
Oil pastel
101 x 98 cm
SAARNAA KALOILLE
Menen merenrantaan, jossa hiekka läikkyy
turkoosina aaltojen vyöryessä ja laskeutuessa.
Kallionkieleke ja rantatöyräs ovat ystäviäni,
kuten myös nuo kaikki merten elävät.
Meritähdet tai taivaantähdet.
Kaikkialla on sama pyhyys.
Miten suloinen on aaltojen pauhu ja tuulen vonkuna,
merestä nousee tämä kallio paatena.
Kyllä ne minua vielä kuulevat!
Ja sitä herkänkaunista laulua,
jonka koko luomakunnalle omistan.
Mutta ollakseni vaatimaton,
aloitan saarnaamalla kaloille.
Kyllä ne hurskaat kalaset
kuuntelevat tarkkaavaisesti,
nousevat vaahtopäille vilkuttamaan,
että kyllä sinä Antonius Padovalainen
vaan olet tosi kaunopuhuja.
Voi, ihan liikutun tästä kaikesta.
Neitsyt Maria tuli tervehtimään minua.
Hänellä oli asioita hoidettavanaan,
joten hän jätti vauvansa minulle siksi aikaa.
Minulle se oli suuri kunnia,
olen todella lapsirakas muutenkin
ja tämä oli kaiken huippu.
Olen jatkuvasti saanut kokea
ihania elämyksiä kaiken aikaa,
mutta mikään ei vedä vertoja tälle.
Olen kai itsekin polvistuva aasi,
kuten tuo pakanan aasi,
joka halusi kuunnella sakramenttia
ennen kuin kävi kaurasäkilleen.
Kannan liljoja sylissäni,
haluan jakaa ne kaikille.
Tuon puhtaan valkean kokemuksen.
Antonius Padovalainen eli vuosina 1195-1231. Hän oli karismaattinen opettaja ja julistaja, joka vastusti koronkiskontaa ja ahneutta. Tämä portugalilainen aatelismies liittyi ensin augustinolaiskuoriherroihin siirtyäkseen pian 25-vuotiaana fransiskaaneihin, koska oli liikuttunut fransiskaaniveljien marttyyrikuolemista Marokossa. Hän julisti Marokossa muslimeille uskoaan, mutta lähti paluumatkalle sairauden vuoksi. Laiva haaksirikkoutui Sisiliassa ja Antonius jäi Italiaan ja päätyi Assisiin, jossa hänen poikkeukselliset evankelistan kykynsä huomattiin. Aluksi tosin ei tiedetty mitään hänen sivistyksestään, joten hänen kaunopuheisuutensa tuli äkkiyllätyksenä pappisvihkimyksen yhteydessä v. 1222; tästä on syntynyt legenda kaloille saarnaamisesta. Franciscus Assisilainen valitsi hänet opettamaan teologiaa Padovaan ja Bolognaan ja myöhemmin Etelä-Ranskaan. Antonius johti Pohjois-Italian fransiskaaniprovinssia, ja paavi määräsi hänet saarnaamaan juhlapäivisin. Hän oli osin Franciscuksen mielipiteiden vastaisestikin ohjaamassa munkistoa tieteellisten harrastusten pariin. Legenda kertoo, että eräässä näyssä Neitsyt Maria jätti Jeesus-lapsen hänen hoitoonsa. Toinen kertoo, että kolmen päivän paaston jälkeenkin aasi jaksoi odottaa kaurojansa, koska halusi kuunnella Antoniusta jakamassa sakramenttia. Antonius kuoli 35-vuotiaana ja julistettiin pyhäksi jo seuraavana vuonna. Häntä pidetään Portugalin, Brasilian sekä hedelmättömien ja raskaana olevien naisten suojelijana. Hän auttaa matkalaisia ja köyhiä. Hän suojelee myös haaksirikkoja vastaan, koska kärsi itsekin haaksirikon Sisilian rannikolla palattuan muslimien luota. Antonius on katolisen kansanhurskauden suosituimpia pyhimyksiä, joka auttaa melkein joka asiassa: vaikkapa löytämään kadotettuja tavaroita. Hän on myös kaivostyöläisten, leipurien ja posliininvalmistajien suojeluspyhimys. Hänen attribuuttejaan ovat Jeesus-lapsi käsivarrella, kirja, lilja, polvistuva aasi ja kala. Muistopäivä on 13. kesäkuuta.